fbpx

Raija, Kasvatustieteen professori, 45 vuotta

”Kun näin parkouria ensimmäistä kertaa, se tuntui kaikkea muuta kuin itselle sopivalta. Mielikuvani oli sellaisista nuorista miehistä jotka hyppii katoilla.

Meidän perheessä parkourin aloitti ensin lapsi ja sitten sen perään mies. Ne toisteli mulle että miten hauskaa harjoituksissa on. En kuitenkaan uskaltautunut mukaan kun vasta sitten, kun Parkour Akatemia perusti lady-parkour -ryhmän, joka oli pelkästään naisille. Muistan ajatelleeni, että jos siellä on muitakin naisia niin voinhan minä sitten mennä. Treeneissä meno oli heti alusta alkaen hauskaa! Innostuin aivan vilpittömästi ensimetreillä.

Vaikka aloituksesta onkin jo useampi vuosi aikaa, treeneissä on edelleen asioita, joista saa ihan yhtä paljon irti kuin alun innostuksesta. Treeneissä ajatukset saa irti kaikesta muusta. Töissä kun istuskelee päivät pitkät niin tämä on sille parasta vastapainoa. Itselle toimii paremmin kuin vaikka juoksulenkillä käyminen: hölkätessä kelailee työjuttuja mutta täällä on ihan irti niistä. Itse en kyllä laiskanpulskeana saa edes lenkille lähdettyä, mutta parkour-harjoituksissa tulee kyllä käytyä joka viikko.

Musta on erityisen kivaa se, että tehdään liikkeitä, joita ei tulisi itselle mieleen tehdä ja näin tulee uusia oivalluksia. Ja kuitenkin parkour-treeneissä säilyy vapaus tehdä monet asiat itselle sopivalla tavalla, kun verrataan vaikka ryhmäliikuntatunteihin. Täällä on hauskoja ihmisiä, joihin harjoittelun tiimellyksessä tutustuu nopeasti. Meillä on hyvä jengi, jolla on sellainen positiivinen vire. Joinain päivinä harjoituksissa kaikki onnistuu ja toisina päivinä tuntuu ettei mikään onnistu. Itsensä haastaminen on kuitenkin aina mielekästä ja kivaa!”

Tarvo, Ohjelmistosuunnittelija, 41 vuotta

”Olen lapsena paljon esimerkiksi kiipeillyt puissa, mutta parkour harjoituksiin menemiseen tarvittiin yksi oma lapsi ja perheparkour -ryhmä. Kun toi lapsen perheparkour -tunnille, jossa aikuinenkin sai kokeilla parkourin perusliikkeitä, innostuin kovasti ja huomasin miten hemmetin hauskaa tämä on. Sitten ei tarvinnut enää empiä tai käyttää lasta tekosyynä, vaan menin perhetuntien lisäksi myös omiin treeneihin aikuisten tunneille.

Nykyään treenit ovat itselle paras mahdollinen kuntoilumuoto. Voin itse säädellä harjoitteista juuri sopivia niin, että treeni ei ole liian repivää. Paikat pysyvät kunnossa ja fysiikkatreeni tulee hoidettua hauskaa pitämällä.

Viikoittain treeneihin ajaa itseni myös se että pääsee haastamaan itseään. Näissä treeneissä sitä ei tarvitse tehdä yksin, vaan siinä on auttamassa mukava porukka ja kannustava ohjaaja. Lisäksi lihaskunto osuuksissa porukalla tehdessä saa itsestä aina ryhmätsempin ansiosta enemmän irti.”